Jaakola, Alpo

(1.4.1929 – 27.2.1997)

Alpo Jaakola varttui taiteilijaksi Turun piirustuskoulun surrealismin sävyttämässä ilmapiirissä. Jaakolan varhaistuotanto henkii salaperäistä tummanpuhuvaa mystiikkaa, joka syväluotaa oman minuuden ja alitajunnan jänneväliä. Omaperäisen taiteilijan kiinnostus taiteen eri aika- ja tyylikausia kohtaan näkyi varhain, ja hänestä kehittyi todellinen ”totaalitaiteilija” – niin ”mystinen pärevalomaalari kuin anarkistinen romurautabetoni-dadaisti”.

”Alpo Jaakolan taiteilijalaatua määritellessään joutuu ymmälleen, niin poikkeuksellisen laajaa ja ulottuvaista hänen ilmaisunsa on. Henkinen matka tuntuu jatkuvan monia teitä samaan aikaan. Viivan herkkyys värisee sielun paljautta. Hahmojen ilmeet ja eleet puhuttelevat ajattomasti. Vastakohdat värjyvät salaperäistä ykseyttä. Hermoyhteys kansakunnan muistiin ja ihmisen historiaan avautuu.”
(Ilkka Juhani Takalo-Eskola 2002)

Alpo Jaakola, Omakuva ateljeessa

Alpo Jaakola, Lähde, 1974