Vuoden 2020 kokoelmanäyttely Veden äärellä

Eino ja Meeri Haapasen sekä Loimaan kaupungin taidekokoelmien pohjalta koottu näyttely Veden äärellä vie katsojansa perinteisen Suomalaisen järvimaiseman luokse, sekä Välimeren rannikolle. Tutkimustulokset osoittavat, että ihminen voi hyvin katsellessaan avointa merta. Ei siis ole ihme, että vesistöt kuuluvat tärkeänä osana myös Suomalaisten vapaa-ajan viettoa. Mökkielämä, uiminen ja kalastus ovat monelle se ainoa oikea kesänviettotapa.

Ihminen on osannut hyödyntää vesiväyliä matkustamisen lisäksi tavaran kuljettamiseen ja veden valjastamiseen vesivoimaksi. Veteen on myös laskettu ja upotettu epätoivottua tavaraa. Toisaalta meri voi kätkeä aarteen haaksirikkoutuneen laivan muodossa.

Suhteemme mereen, voimakkaasti virtaavaan jokeen tai syvään järveen on kunnioittava. Veden varassa ihminen on pieni ja haavoittuva. Tämän päivän haasteita ilmentävät ilmastonmuutoksen myötä tapahtuva merenpinnan nousu eri puolilla maailmaa. Taustalla on veden lämpötilan nousu ja jäätiköiden sulaminen. Rannikkokaupungit yrittävät keksiä keinoja estää veden tuomat tuhot. Tulvat ja rehevöityminen estävät tutun rannan virkistyskäytön. Onko meillä enää paluuta tämän kirkkaana kimmeltävän veden äärelle jota taiteilijat niin ahkeraan taltioivat 1800-luvun lopulla ja läpi 1900-luvun?

Teosten joukossa nähdään muun muassa Viktor Westerholmin maisema Billnäsin koskelta ja tehdasalueelta, Jalmari Ruokokosken meri- ja mökkimaisemia, Fanny Churbergin teos Ensilumi, sekä Adolf von Beckerin ja Alfred Finchin tunnelmia Välimereltä.