Armas Mikola – Maisemia ja muotokuvia 21.11.2017 – 28.1.2018

Maisema-aiheet

”Joka vuosi täytyy käydä Pariisin näyttelyissä. Myös Italiasta pidän paljon.”

Uransa alkupuolella Mikola kuvasi usein kotikaupunkinsa Turun näkymiä, etenkin Aurajokirantaa veneineen ja rakennuksineen. Läpi elämän saaristo oli hänelle suuri innoituksen lähde ja hän maalasi rantamaisemia eri puolilta saaristoa. Tärkeä paikka oli Rymättylä, jossa Mikolan perheellä oli kesäasunto.

Mikola matkusteli perheineen sekä Suomessa että ulkomailla kuvaten näkemiään maisemia ja etelän elämää: Tangerin katujen ihmisvilinää, Pariisin taiteilijakortteleita, Venetsian kapeita kanaaleja ja Lapin karua ja jylhää kauneutta. Lapissa Mikola kävi lukuisia kertoja, ensimmäisen kerran vuonna 1957. Hän matkusteli myös Norjan Lapissa.

Ensimmäinen tärkeä ulkomaamatka suuntautui Italiaan vuonna 1933. Mikola oli saanut Turun Taideyhdistyksen matkastipendin, joka mahdollisti kolmen kuukauden freskomaalaus-opiskelut Firenzessä. Vaimo oli matkalla mukana, mutta tytär Satu jäi mummun hoiviin. Matkan aikana pysähdyttiin myös Pariisissa ja Venetsiassa.

Perhe teki ulkomaanmatkoja säännöllisesti 1940-luvun puolivälistä lähtien. Syntyi maalauksia eri puolilta Eurooppaa ja Välimerta. Pariisissa käytiin vuosittain. Mikola teki ”Willys”-nimisestä autostaan matkailuauton rakentamalla peräosan pidemmäksi. Penkit tehtiin kallistettaviksi, niin että koko perhe mahtui autossa yöpymään. Perille Pariisiin päästyään, perhe yöpyi kerta toisensa jälkeen samassa hotellissa, jonka omisti muuan Madame Rosa. Hän kiitteli Mikoloita pitkäaikaisimmiksi ja parhaimmiksi asiakkaikseen. Näyttelyssä esillä oleva teos Pariisi on maalattu kyseisen hotellin ikkunasta vuonna 1977. Pian tämän jälkeen hotelli purettiin ja Mikolat eivät tavanneet enää Madame Rosaa.

Henkilökuvat ja muotokuvat

”Muotokuvassa tärkeintä on persoona, hymy, yleensä ihmisen sisin […] Joka ihmisessä on jotakin kaunista. Ilmeestä näkee millainen ihminen on. Tärkeintä ovat silmät.”

Mikola maalasi elämänsä aikana lukuisia muotokuvia, joiden kohteina ovat niin perheenjäsenet kuin eri alojen merkkihenkilöt. Perheenjäseniä kuvaavat muotokuvat on maalattu usein kodin piirissä ja ne ovat tunnelmaltaan intiimejä. Maalauksen Nukkuva Mikola maalasi vaimostaan tämän tietämättä. Kun vaimo heräsi yöuniltaan oli maalaus valmis.

Mikola tapasi vaimonsa Saaran Turun Mikaelin kirkossa tämän rippipäivänä. Meni vuosia, ennen kuin nuoripari sai Saaran vanhemmilta avioliittoluvan. Pari vihittiin vuonna 1928 ja perheeseen syntyi pian tytär Satu, joka jäi ainoaksi lapseksi. Näyttelyssä on esillä myös teos Morsianta puetaan, jossa Satu on kuvattu valmistautumassa peilin edessä vihkipäivänään.

Etenkin 1960-luvusta lähtien Mikola sai muotokuvatilauksia tiheään tahtiin. Samalla perhekuvat jäivät taka-alalle. Muotokuvien määrän on arveltu olevan useita kymmeniä. Pelkästään Turun yliopistossa on yli 20 Mikolan maalaamaa muotokuvaa. Eräässä lehtihaastattelussa Mikola kertoi muotokuviin liittyvän oma haasteensa: ”Vaikeinta usein on tehdä töitä toisen ihmisen kanssa, kun on tottunut tekemään sitä yksinään. On noudatettava määrättyä aikataulua ja kellonaikaa. Vieressä on oltava silloin kun mallille sopii. Mielellään koittaa löytää mallistaan myönteiset puolet ja kertoa niistä maalauksessa, tämä on sitä psykologiaa muotokuvien teossa.”