Visti, Eila
(1932-2022)
”Joskus on mielessä nuoruuden haave tulla piirustuksenopettajaksi. Siihen piti olla ylioppilastodistus. Sitä mulla ei ollut. Mutta näinkin olen opiskellut ja saanut taitoni työhön, jota rakastan. Sillä tämä kaikki on minulle enemmän kuin harrastus, se on elämä”.
Eila Visti oli syntyjään Mellilästä. Lapsuudesta lähtien hänelle muodostui lämmin suhde maatilan eläimiin ja luontoon – aihepiiri, johon hän palasi kerta toisensa jälkeen teoksissaan. Jo nuorena hän lähetti kuviaan ja tekstejään nimimerkillä Metsänneito Uuden Auran nuortenpalstalle (1946 – 1953). Kuvataide kiinnosti ja hän alkoi suorittamaan Kansanvalistusseuran Kirjeopiston kuvataidekursseja vuonna 1951. Hän opiskeli myös porsliinimaalausta Hangossa vuosina 1957 – 1958 ja oli Kupittaan Saven taideosastolla töissä ennen tämän lakkauttamista.
Visti osallistui vuosien varrella lukuisille taidekursseille ja
-leireille ja kokeili ennakkoluulottomasti eri tekniikoita, öljyväri ja akryylimaalausta, akvarelleja, silkkimaalausta ja grafiikkaa. Elämän ilot ja surut ovat voimakkaasti läsnä Vistin teoksissa. Riemu ja melankolia.
Loimaan Taideseura toimi Vistille erityisen tärkeänä yhteisönä. Hän tuli mukaan yhdistyksen toimintaan vuonna 1990 ja osallistui aktiivisesti seuran näyttelytoimintaan. Hän oli seuran kunniajäsen. Visti oli tämän lisäksi jäsenenä Kuhankosken Killassa, Kristillisessä Taideseurassa ja Suomen Taiteilijat ry:ssä.
